Mikä on ADHD?

ADHD eli tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö on aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen erilainen kehitys. Osalla lapsista kyse on viivästyneestä kehityksestä, sillä noin 30 prosenttia ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ei enää nuorena aikuisena täytä diagnostisia kriteereitä.

ADHD:lla on kolme esiintymismuotoa. Yleisin on yhdistetty muoto, jossa on sekä tarkkaavuuden että aktiivisuuden ja impulsiivisuuden haasteita. Tarkkaamaton muoto keskittyy pääasiassa keskittymisen haasteisiin, kun taas yliaktiivinen-impulsiivinen muoto korostaa aktiivisuuden ja impulssien hallinnan vaikeuksia.

Keskeisiä haastealueita on kolme. Tarkkaavuuden säätelyyn liittyvät haasteet näkyvät siinä, miten lapsi kykenee kohdentamaan, ylläpitämään ja siirtämään huomiotaan. Vireystilan säätelyssä lapsi voi kamppailla ylivireystilan, alivireystilan ja optimaalisen vireystilan välillä. Tärkeää on, että lapsi oppii aikuisen tuella tunnistamaan nämä eri tilat ja löytämään keinoja niiden säätelyyn. Impulsiivisuus puolestaan tarkoittaa välitöntä reagointia ärsykkeisiin ilman hetkellistä pysähtymistä, mutta tätäkin kykyä voidaan harjoitella.

ADHD:n oirekuva on hyvin yksilöllinen, ja diagnostinen raja on sopimuksenvarainen. Kompensaatiokeinot ja opitut taidot vaikuttavat merkittävästi siihen, miten haasteet näkyvät arjessa. Diagnoosi tuo mukanaan selityksen ja ymmärryksen haasteille, mahdollistaa lääkityksen ja kuntoutuksen sekä turvaa lapsen oikeuden saada tarvitsemaansa tukea. Diagnoosia ei pidä pelätä leimaavana, vaan nähdä se avaimena, joka estää lapsen alisuoriutumisen ja turhautumisen.